Not Afraid

Day 1

Heräsin varttia vaille 6, ja pesin hiukset plus laitoin meikit. Olin jo pakannut eilisenä iltana, joten minun ei tarvinnut aamulla pakata mitään. Iskä, pikkuveli (fili) ja minä oltiin jo valmiina. Me odottelimme kaveria. Karoliinaa ja karoliinan iskää. Me lähdimme siinä 7 aikaan vantaan lentokenttää kohti, ja muistin vasta silloin että järkkäri jäi kotiin... Alpeilta olisi saanut niin hienoja kuvia. Oltiin lentokentällä aikaisin, joskus vähän vaille 8, koska ei ollut ruuhkaa ollenkaan. Odoteltiin hetki lähtöselvityksessä ja saatiin ns."liput" (oltiin kyllä varattu ne jo aikaisemmin) Lento lähti vasta 10, joten meillä oli vielä paljon aikaa hengailla lentokentällä. Käytiin kahvilassa juomassa coca-colat ja syömään croisantit. NamNam.. Kävin kaupassa ostamassa pikku naposteltavaa, sellasta apteekin salmiakkia. Se oli ihan sika hyvää. Lentokoneessa istuin Karoliinan vieressä, ja meidän viereen tuli sellanen joku laskettelu harrastaleija, koska se puhu ihan sikana laskettelusta jne.. Tultiin bussilla lentokentältä Bad Gasteiniin, me olimme varannut hotellin, jonka nimi oli Hotel Eden. Sen omistaja oli ruotsalainen, joten oli helppo ymmärtää. Me ei lasketeltu ollenkaan ekana päivänä, joka oli lauantai. Syötiin ja mentiin ns, nukkumaan.

Muut päivät arvaattekin....

 Mentiin laskettelemaan sunnuntaina. Jouduttiin raahaamaan kaikki laskettelukamat noin 1,5km pelkkää ylämäkeä. Se oli ihan hirveetä. Mut onneksi pysty jättämään laskettelu vehkeensä ylös. Mentiin kabiini hissillä ihan sika pitkälle ylös se oli varmaan jotain 8km jos ei enemmän, se vuori. Mua jännitti ihan sikana. Ja kun katoin alas, et huhuhh, mikä pudotus. "Ehei, mä en kyllä tätä laske, ois ehkä pitäny vähän harjoitella näitä ruostuneita taitoja ennenkun tultiin tänne " ( sanoin heti iskälle ) Pakkohan täältä alas olisi kumminkin tulla. Aloin laskemaan mäkeä alas hitaasti ja turvallisesti, kaaduin ehkä puolen kilometrin päästä...Mut en pahasti, nousin heti ylös ja jatkoin...Ajattelin että kyllä tää tästä. Mut ei se tästä... Kaaduin 1km päästä uudelleen aika rajusti, ja mun polvi naksahti, en päässy enään ylös, joten oli pakko ottaa sukset veke, ja kävellä alas iskän luokse. En kunnolla pystynyt astua jalalla ja iskä kanto mun sukset samalla kun lasketteli alaspäin. Oli vielä kilometri seuraavalle hissille. Että pääsisin alas ilman et olisi pitänyt kävellä ne 7 km... Mun kaveri karoliinan monot puristi niin paljon ettei verikiertänyt. Ja meinas jo mennä hermot mäessä. kun kumpikaan ei pystynyt enään laskettelamaan, Arveltiin eka iskän kanssa jotain vakavempaa minun polvelle...:( Jatkoin sen 5km alaspäin kabiini hissillä, ja vein sukset omalle paikalle. ja sen jälkeen kävelin hieman ontuen Spariin ( spari oli kauppa ).. Äkkinäiset liikkeet oli ehdottomasti kielletty, ja olin ihan sika hysteerinen kun oli niin kipeä polvi, olin niin varma että tämä ei seurannut muuta kun vain ja ainoastaan jotakin todella pahaa. Ostimme Sparista juotavaa aika paljon, ja käveltiin takaisin hotellille, pizza "kiskan" kautta. Syötiin pulikas pizza ja mentiin levolle.. Eihän siellä toiminut kun ilmainen wifi vain respassa...joka oli alimmaisessa kerroksessa, ja me olimme kerroksessa 3. Loput viikosta arvaattekin, eihän me mitään lasketalla voitu, kun mulla polvi paskana, ja toisella monot liian pienet, eikä vuokraamosta löytynyt mitään sopivaa...Myhh :(



// fiilistelen tätä laulua // 

One Direction - What Makes You Beautiful
 http://www.youtube.com/watch?v=CjPc8RVJ0Dc